Tämä mietityttää tänä aamuna. Ihmeen hyvin sitä nimittäin on jaksanut vajailla yöunilla, jo kohta seitsemän vuotta. Toki välillä saa nukkua paremminkin, mutta esim. viime yönä minun viereeni lappasi porukkaa tasaiseen tahtiin, lopulta joka puolella oli lapsi. Keskellä yötä voi tehdä kummallisia asioita, kun koko talo nukkuu, kuten vaikkapa selailla puhelimella Facebookia ja laskeskella, monenko tunnin päästä on herätys. Sitten kun se herätys alkaa lähestyä, alkaa unikin hiipiä silmään, tietenkin.surprise

Kummasti sitä sitten vaan itsekin lähtee käyntiin, muutaman kahvikupillisen voimalla ainakin viimeistään. Sitten sainkin ihmetellä lapsen käsitystä kiireestä. Tarkennukseksi edelliseen, lapsi siis ei käsitä mitä tarkoittaa kiire, ainakaan minun esikoiseni. Minä olin kipittämässä tukka putkella kohti autoa, kun esikoinen tamppasi pitkin nurmikkoa ja esitelmöi minulle, kuinka hän ei saa astua kiville, mutta äiti saa. Voi kunpa voisi itsekin suhtautua asioihin vielä noin huolettomasti. Tämä arjen aikatauluttaminen on mulle vielä sen verran uutta, että pientä stressiä on sen suhteen vielä havaittavissa
.smiley